Panssarit ja niiden käyttö Ukrainaissa
Venäjän invaasio Ukrainaan on tuottanut äärimmäisen paljon informaatiota ja materiaalia panssariaseen käytöstä nykypäivän konventionaalisessa sodankäynnissä. Jokainen meistä on nähnyt videoita siitä, kuinka T-sarjan vaunujen torneja sinkoutuu maata kiertävälle radalle ja kuinka dronet tiputtavat kranaatteja avoimista luukuista suoraan miehistön syliin.
On myös noussut esiin paljon keskustelua siitä, mikä rooli panssareilla on modernissa sodankäynnissä? Jotkut ovat jopa kysyneet, onko sitä roolia enää ollenkaan? Tähän en tässä blogissa aio ollenkaan paneutua, sillä vastaus on minusta selvä, ja väittäisin isommallakin konsensuksella olevan yksiselitteinen: Kyllä. Tätä asiaa ovat minua paljon viisaammat avanneet ja pohtineet, kuten omassa maassamme näkyvimmin esimerkiksi kenraali evp. Pekka Toveri ja everstiluutnantti Mika Mäenpää.
ERA palikoita ja “copecageja”
Kuten alussa jo nostin esiin, Ukrainan aroilla panssareita väijyy paljon erilaisia vaaroja. Sodan näkyvimpinä näistä ovat PST-ohjusjärjestelmät (ATGM) ja dronet. Edellä mainittujen uhka nyt ei ole varsinaisesti mikään uusi asia. Se mikä on niissä yllättänyt, on niiden tehokkuus, tai oikeastaan vastatoimien/suojien tehottomuus.
Väitän, että moni meistäkin muistaa varusmiesajoiltaan, kuinka varsinkin joidenkin T-80 ja T-90 -sarjalaisten omasuojajärjestelmät ovat kuulemma aivan omaa luokkaansa. On ERA-palikoita, enemmän kun miehistöllä ruplia tilillä, aktiivisuojajärjestelmiä jotka havaitsevat ja häiritsevät esim ATGM laserosoitinta ja niin edelleen. Omaan silmään on osunut juurikin se, että nämä ylistetyt suojatoimet eivät tunnu olevan maineensa veroisia.
Ole piittaamaton, älä tähystä ja pidä huoli, että kaikki vaunun luukut ovat auki. Helppoa totesi Ivan Pietarista.
Toki tässä, kuten kaikessa muussakin Ukrainan sotaan liittyvässä on hyvä muistaa jatkuva informaatioulottuvuus (tutummin propagandana tunnettu): me näemme vain sen, mitä meidän halutaan näkevän. Eli on mahdollisesti useita tapauksia, missä järjestelmät ovat toimineet ja pelastaneet vaunun sekä miehistön. Ei kai niitä ERA-palikoita vieläkin huvikseen lätkitä vaunuihin, vaikkakin siitä saadaan hyvä meemejä aikaiseksi?
Sodan alkupuolella taas naureskeltiin porukalla suureen ääneen Venäläisten "copecage"-viritelmille vaunujen katolla. Ja aiheesta naureskeltiinkin! Eivät ne paljoa suojaa tarjonneet Javelin ja NLAW:n kaltaisia aseita vastaan, ja suoja jäi lähinnä moraalisen tasolle. Mutta sodan edetessä ovat nekin löytäneet käyttönsä. On noussut esiin videoita missä copecage ja panssarihaupitsin ylle viritetty naamiontiverkko ovat pysäyttäneet sodan uuden uhan: Kamikaze-dronet. Joten, ei ihan turhia siis nekään viritelmät olleet. Ja toisaalta, jos se ei häiritse vaunun toimintaa ja voi edes kerran kymmenestä estää vaunun tuhoutumisen, on esteettinen tappio hyväksyttävissä vaunun ja miehistön selviämisen kannalta.
Nämä nyt ensi kertaa laajassa käytössä olevat kamikaze-dronet ovatkin mielenkiintoinen uusi uhka panssareille ja muulle kalustolle. Odotankin mielenkiinnolla minkälaisia vastatoimia näille tullaan kehittämään tulevaisuudessa, sillä vahva olettamus on, että tämä uhka on tullut jäädäkseen. Kranaatteja pudottavat dronet eivät taas mielestäni ole yhtä suuri uhka, sillä usein videoiden perusteella uhriksi joutuu noudattamalla seuraavaa kaavaa: Ole piittaamaton, älä tähystä ja pidä huoli, että kaikki vaunun luukut ovat auki. Helppoa totesi Ivan Pietarista.
Lisäksi voidaan näin Sherlock Holms -tyylisenä havaintona todeta, että liike on valttia, kumpaakin tyyppiä vastaa. Tosin pelkästään sekään ei aina Kamikaze-dronea vastaan riitä.
Panzerlied Intensifies
Nyt olemme sodassa jo siinä vaiheessa, että ensimmäiset lännen lähettämät panssaritkin ovat jo ehtineet osallistua sodankäyntiin, ainakin Leopard 2 taistelupanssarivaunujen ja Bradley-rynnäkkövaunujen osalta. Ja kuten monet ovat valitettavasti nähneet, on niitä myös jo menetetty. Tähän en suuremmin vielä tartu, sillä jälleen: näemme sen mitä meidän halutaan näkevän, näiden kohdalla varsinkin Venäläisten propagandassa. Myönnän itsekin jopa hieman tuohtuneeni, nähtyäni ensimmäisen Leopardin hylättynä Ukrainan pellolla videoissa. Mutta, kuten suuri osa muistakin sotaa seuraavista, muistutin itselleni, että kyseessä ei ole tuhoutumaton Wunderwaffe ja kyseessä on haastava hyökkäysvaihe, tappiota tulee halusi sitä tai ei.
Ja jos Venäjältä kysytään, ovat he tuhonneet jo tuhansia Leopard 2 -vaunuja
Ainahan voi spekuloida, käytettiinkö netissä kiertäneissä kuvissa ja klipeissä vaunuja oikein. Mielestäni ei, mutta hyvähän se on täältä kotisohvalta huudella. Olen monien muiden tavoin laittanut myös merkille, että Ukrainalaisten trendi vaunujen käytöstä taistelussa on usein huolestuttavaa katsottavaa. Paljon näkyy vaunuja käytettävän yksin tai pareittain lähinnä verrokkia hakien rynnäkkötykin roolissa, tukemassa jalkaväkeä suoralla tulella. Ongelma monesti näissä on, että tätä tehdään avoimella, paikallaan seisten ja ilman suojattava jalkaväen vastavuoroista suojaa.
Tosin tuossakin on muistettava jälleen, tämän tekstin piiloaiheeseen Informaatio: Mikä on tilanne ja konteksti yleisesti? Salliiko maasto paremman käytön? Onko alueella muita uhkia, kuten mahdollinen miinkenttä, joka estää liikkeen? Väitän myös, että tulemme vielä sodan aikana näkemään onnistunuttakin läntisen panssarikaluston käyttöä.
Ja tähän haluankin nostaa hieman raflaavankin oman mielipiteeni: Monet maat ovat nyt siis tarjonneet kalustoa Ukrainalaisille ja antaneet perusteellisen koulutuksen kaluston tekniseen käyttöön. Thats all fine and good, mutta mikä askarruttaa itseä on se, että kuinka paljon taktista koulutusta kaluston käyttöön on annettu? Koulutukseen käytetyn ajan puitteissa uskon, että melko marginaalinen määrä. Tässä näenkin epäkohdan, mihin kaipaisin länneltä panostusta: Taktiikan ja strategian kouluttaminen. Ukrainalla on varmasti paljon jo kokeneita upseereita, joilla on kokemusta ja sitä kautta muodostunutta osaamista. Mutta usein esim ulkomaalaisten vapaaehtoisten suusta on kuulunut huolestuttavaa viestä puhtaasti auktoriteettiseen, joustamattomaan ja jopa piittaamattomuuteen viittaavasta johtamisesta, jossa kalustoa ja miehiä ei säästellä ja käskyt tasolla: Kylä, joukkue, ota haltuun. Piste.
Kuinka kouluttaminen toteutettaisiin? Tähän en osaa vastata, sillä kyseessä on erittäin vaikea sekä poliittinen, että turvallisuuspoliittinen kysymys. Emme siis voi suoraan osallistua sotaan, vaikka Venäjän propagandassa näkyykin mitä erilaisimpia väitteitä aiheesta. Ja jos Venäjältä kysytään, ovat he tuhonneet jo tuhansia Leopard 2 -vaunuja. Emme myöskään voi irroittaa sotaa käyvästä armeijasta upseereita useiden kuukausien kursseille länteen, ainakaan yhtään merkittävimmissä määrin. Entä vapaaehtoiset kouluttajat? Siinä taas on melkoinen määrä kysymyksiä: Kuka, mistä, missä, milloin, onko luotettava. Melko kinkkinen kysymys siis sekin.
Vaunu MARS!
Nyt on siis meneillään sodan toinen kesä ja Ukrainan pitkään odotettu vastahyökkäys näyttää alkaneen. Tällä hetkellä voitaneen sanoa, että tahmeaa, tahmeaa on, mutta aika näyttää, kuinka tilanne kehittyy ja sitä jäämme seuraamaan. Voi olla, että moneen tässäkin tekstissä nostettuun asiaan tulee vielä ratkaisuja sekä tietoa lisää. Näitä jääkäämme siis odottamaan. Ukrainalaisille totean vain jo meille osalla rakkaan iskulauseen sanoin: ISKE JA MURRA!
- Kirjoittaja kuuluu Mighty Finlandin ylläpitäjiin, kulkee lempinimellä panssarikenraali ja tietää vaunuista välillä ehkä hiukan turhankin paljon!